Erään entisen mäkihyppääjälegendan suusta on kuultu lentävä lause ''Elämä on ihmisen parasta aikaa.'' Omalta osaltani voisin soveltaa sen muotoon ''Syksy on Vergonin parasta aikaa.''
Näin syyskautena omalla kohdallani alkaa henkinen ''syysmyrsky''. Virtaa löytyy vaikka mihin, toisinaan jopa olennaisiin asioihin.

Olen viimeaikoina esimerkiksi
- neulonut ikuisuusprojektivillasukille parin
- hakenut kaupasta lisää lankaa uusia sukkia varten
- käynyt ihanan tunnelmallisella, yön yli kestäneellä syyspurjehduksella
- suorittanut partiovartion kanssa läheisen kansallispuiston vaihtelevissa maastoissa vaelluksen
- jaksanut jumppailla ohjatusti kahvakuulakuntopiirin parissa
- parantanut maailmaa kavereiden kanssa kahvitellessä
- löytänyt uusia lempparibändejä
- polttanut kynttilöitä
- järjestellyt tulevaisuuden kannalta tärkeitä asioita, esimerkiksi meikki- ja kampaaja-ajan vanhojentansseja varten
- rentoutunut, ihme kyllä.

Saako syyskausi muiden sisäisen puurtajan esiin?